Suomalaiset metsäkoneet on hyvä esimerkki erilaisten ammattikuntien pitkäjänteisestä yhteistyöstä. Koneissa yhdistyy hienolla tavalla logististen päälekkäisyyksien minimointi, konepajaosaaminen, tietotekniikka, langaton tiedonsiirto, ergonomia ja ympäristöystävällisyys.
Asiakkaiden eli koneurakoitisijoiden valinnoissa pääpaino on luonnollisesti numeerisissa faktoissa mm. tuottavuudessa ja hyvässä huollossa. Mutta brändin hallinnalla ja muotoilun kestävyydellä on oma, jopa rahassa mitattava merkityksensä: Tunnetut ja ”tehtaassa tehdyn näköiset” koneet säilyttävät paremmin vaihtoarvonsa, kuin ”verstaassa tehdyt” kisailijansa.

Myös valmistajan näkökulmasta uusi malli ja uusi grafiikka on iso investointi ja mitä kauemmin perusratkaisut palvelevat käyttäjiä, sitä useammalle vuodelle kulut jakaantuvat. Ponssen ergonomiset ratkaisut, logo ja värijärjestelmä luotiin 90-luvun alussa.

Ponssen tuotekehitys Jouko Kelppen johdolla, Heikki Koivurova 1987–1995

Logsetin hakkuukoneen ohjaamoergonomia, design ja brändivärit -99 ja ajokone 2004. Molemmat edelleen tuotannossa.

Logset Tuotekehitys Team Jukka Kivipellon johdolla, Heikki Koivurova 1996–

Joskus materiaalin kehityksellä on ratkaiseva merkitys tuotteiden syntyyn: Vuosituhannen vaihteessa – erityisesti ohjelmapalveluyritysten käyttämät puu-pohjaiset astiat ”kuksat” ja ”naapot” – eivät täyttäneet Euroopan Unionin hygieniavaateita. Joensuun Tiedepuiston hallinnoimassa Puugia-projektissa kehitettiin ”valettava puu”, joka paitsi tuntui puulta ja eristi lämpöä yhtä hyvin kuin puu ja kesti erinomaiseti myös toistuvaa konepesua.  Yhdistämällä uusin tekniikka ja Itäsuomalaiset perinteet syntyi nyttemmin jo klassikoksi muodostunut eräastiasarja ja brändi Kupilka.

Raaka-aine kehitys: Yrjö Kuivalainen, Tuula Pakkanen, Mika Suvanto, Heikki koivurova.
Tuotekehitys : Kari Kuisma, Jyrki Gröhn, Heikki Koivurova.
Yritysgrafiikka ja pakkaukset: Sari Kaija.

Kata-electronics (Kalevi Tanskanen) oli 90-luvulla säteilymittauksen edelläkävijä ja ammattilaisten arvostama brändi. Uusien omistajien toimesta brändille haluttiin tehdä hallittu päivitys sekä yrityksen että tuotteiden ilmeeseen. Uudistuksessa nimi muutettiin muotoon Kata-Safety ja ulkoisessa olemuksessa haluttiin korostaa ensisijaisesti luotettavuutta.

Luotettavuus on helppo sanoa, mutta vaikea kuvallistaa! Johdonmukaisuus on yksi osa luotettavuutta ja oman historian esilläpito otettiin keskeiseksi ilmaisukeinoksi. Uusi tekniikka mahdollisti myös tuotteille uuden ulkoasun ja kompaktimman koon.

Grafiikka ja brändin rakennus: Janne ja Elina Rahunen, Heikki Koivurova.
Tuotekehitys: Janne Rahunen, Jyrki Gröhn, Arto Parikka, Petteri Torssonen, Heikki Koivurova

Sako:n S20 metsästyskivääriperhe on hyvä esimerkki vuosikymmeniä jatkuneesta kehitystyöstä, erilaisten toimintojen, menetelmien, materiaalien ja trendien sekä vientikaupan vaatimusten yhteen sovittamisesta. Uudessa metsästysasemallissa yhdistyy useiden ammattikuntien ja sukupolvien osaaminen. Sako- ja Tikka- brändit ovat omalla alallaan kansainväisesti tunnettuja laatubrändeja.

Kari Kuparinen, Miikka Tamminen, Juha Aalto, Heikki Koivurova.

”Aikaa kestävä” on joskus vain ulkoista olemusta kuvaava termi. Parhaimmillaan se kuitenkin tarkoittaa oikeaan osuvaa näkemystä tulevaisuuden vaateista. Vuonna 1988 Antero ja Risto Ikäheimo halusivat lasten liukumäen jolla pääsee kirjaimellisesti ”muutaman kerroksen muiden yläpuolelle”. Pontimena suurkaupunkien pula rakennusmaasta, eli ainoa suunta, johon leikkikenttien ajateltiin voivan kasvaa, oli ylöspäin. Lisävaatteena oli ”ympäristöystävällisyys” (ei kovin yleinen vaatimus tuohon aikaan!).

Projektin tuloksena syntyi – periaatteessa – vain kahdesta erilaisesta rakennusosasta koostuva modulaarinen mäki ”TUBE”, jonka valmistus on hukatonta, myrkytöntä ja energiatehokasta (ruiskuvalu). Mäki voidaan purkaa ja kasata uudelleen ja uudelleen, kuluvat osat voidaan vaihtaa ja kierrättää sekä osina, aineena, että energiana. Täyttäen kaikki kiertotalouden määritteet, vaikka ko. sana yleistyi vasta 2010 Gunter Pauli:n ”The Blue Economy”:n jälkeen.

Tuotannossa vuodesta 1989–

Työryhmä: Antero Ikäheimo, Risto Ikäheimo, Aarno Martin, Erkki Jääskeläinen, Aarno Juntura, Heikki Koivurova.